Kuvia

Seuran jäsenmatka syyskuu 2019 (Kuvat ja teksti Marjatta Vehkaoja)

Seuran 30 hengen joukkue teki viikon matkan Pohjois-Espanjassa. Saavuimme Madridin hotelliimme noin klo 00:15 sunnuntaina 1.9.

Sunnuntai alkoi kiertoajelulla. Kaupunki oli lähes tyhjä, koska yksityisautoilua keskustassa on ankarasti rajoitettu. Oppaamme Erkki kertoi  sujuvasti nähtävyyksistä ja kaupungin historiasta. 
Lounaan söimme "Museo del Jamon"- nimisessä ravintolassa, jossa oli  nimensä mukaisesti gourmet-tason kinkkukauppa. Matkanjohtajamme Jouko oli valinnut pääruuaksi Emperador-kalaa (miekkakalaa), hotellimme nimen mukaan.

Iltapäivällä porukka hajaantui kukin valitsemiinsa kohteisiin, esim.  Thyssen Bornemisza-taidemuseoon, jonka kokoelma oli tiivis kavalkadi taiteesta yli 700 vuoden ajalta.

Hotellimme Emperador tarjosi myös uintimahdollisuuden kattoterassilla, josta oli upeat näköalat kaupungin yli. Monet jäivät joksikin aikaa seurustelemaan terassille hyvän päivän päätteeksi.

Aloitimme uuden viikon tutustumalla Suomen Madridin instituuttiin. Sarri Vuorisalo-Tiitinen esitteli meille instituutin viimeaikaista ja tulevaa toimintaa. Kaikesta päätellen instituutilla on erittäin hyvä ote viedessään Suomen osaamista espanjankieliseen maailmaan.

Tilaisuuden jälkeen nautimme yhdeksän tapaksen lounaan. Näillä eväin jaksoimme hyvin jatkaa matkaa Avilaan. Siellä ehdimme illalla kierrellä noin 80 tornin muuria ja nähdä roomalaisen sillan. Vielä nautimme vilkkaasta terassielämästäkin.

Tiistaina oli vain vähän aikaa nähtävyyksille. Ehdoton ’must’ oli katedraali, jossa huokui syvä uskonnollisuus ulkoisen prameuden sijasta. 

Matka jatkui kohti Logroñoa. Tämä etappi oli ohjelmamme vaativin koska ajomatka lounastaukoineen kesti yli seitsemän tuntia. Koimme kulinaristisen huippuhetken kun pääsimme syömään maitopossua. 

Logroñoon saavuttiin klo 19. Vielä jaksoimme kiertää vanhaa kaupunkia puolentoista tunnin ajan erinomaisen oppaan johdolla. Yksi Santiago de Compostellan reiteistä kulkee tämän kaupungin läpi. 

Ilta päättyi tutustuessa yli 50 tapas-ravintolan houkutuksiin. Päivän aikana jokainen oli taas päässyt tutustumaan ryhmän muihin osallistujiin enemmän. Ryhmän henki on ollut mainio, aina positiivinen.

Keskiviikkona suuntasimme bussin nokan kohti Pamplonaa. Uusia majesteettisia maisemia avautui tämän tästä. Laajojen sänkipeltojen jälkeen viininviljely valtasi alaa niin laaksoissa kuin rinteillä. Hyvinvoivat mäntymetsät viimeistelivät kauniisti näkymiä. 

Aamupäivän ohjelmaan kuului tutustuminen Marques de Riscalin  lähes 130 vuotta vanhaan viinitilaan Riojan alueella. Vaikka viininvalmistuksen tekniikka on huimasti edistynyt, poimitaan rypäleet täällä edelleen käsin ja viiniä kehitetään tammitynnyreissä. 

Opastuskierroksen jälkeen maistelimme viinitilan valko-ja punaviiniä pikku purtavan kanssa. 

Kanadalais-yhdysvaltalaisen arkkitehti Frank Gehryn suunnittelema jännittävän näköinen hotelli on nostanut viinitilan maineen aivan uudelle tasolle (Gehry on suunnitellut myös Bilbaon Guggenheim-museon). 

Herkkukierroksemme jatkui seuraavaksi Estellan seudulle Metauteniin tryffelimuseoon. Saimme mukaansatempaavan opastuksen tryffelien maailmaan. Museon isäntä - itsekin tryffelien ammattiviljelijä -  maistatti meillä höylättyä tryffeliä oliiviöljyssä. Tämä syötiin patonginpalan päältä, tietysti rakeisella suolalla terästettynä. Vielä saimme tutustua pariin tryffelipateehen. 

Tryffelimuseossa suurimmat aplodit keräsi tryffelikoira (labbis). Se poimi näytösluontoisesti maasta tryffelit ja sai palkinnon jokaisen löydön jälkeen välittömästi. Tryffelimuseolla koulutetaan tryffelikoiria. Se on pitkäjäntiestä työtä ja vaatii vuosia. Löytökoirien koulutus tapahtuu maksutta.

Lounas nautittiin Estellassa Dubran-nimisessä ravintolassa. Tämän tapahtuman tärkein tieto on - vaviskaa! - että ravintolassa lounasti samaan aikaan Javi Martinez perheensä kanssa. Martinez on syntynyt Estellassa ja pelaa paidalla numero 8 Fc Bayern Münchenissä. Taisivat kaikki SES-retkellä olleet ottaa Martinezin mainoskortin jälkipolville näytettäväksi.

Pamplonaan saavuttiin aikataulun mukaisesti illan suussa. Heti kun huoneet oli saatu, lähdimme kävelemään Pamplonan härkäjuoksun reitille saaden Joukolta seikkaperäisen selostuksen. 

Matkamme 6. päivä alkoi nousulla Pyreneitä kohti. Ajoimme läpi kiinnostavien metsien kohti Orreaga Roncesvallesin luostaria Navarrassa, aivan Ranskan rajalla.

Tämä paikka on ollut kautta vuosisatojen ja on edelleen erityisen tärkeä Santiago de Compostellan pyhiinvaeltajille. Sen huomasi bussistakin hyvin, sillä kulkijoita oli tienvarsien poluilla nyt todella paljon. Pieni kylä syntyi luostarin ympärille ja sinne rakennettiin 1800-luvulla mm. sairaala pyhiinvaeltajien tarpeisiin.

Teimme opastetun kierroksen luostarin museossa, kirkossa, kappelissa ja ’hautuumaalla’. Luostarin kirkko on hieno esimerkki goottilaisesta arkkitehtuurista. Luostarin muurien ulkopuolella oleva pieni kappeli on pyhiinvaeltajien ahkerassa käytössä. Erikoinen hautuumaa kappelin vieressä on peräisin Sancho VII ajalta (noin 1200). Tänne haudataan edelleen pienen kylän asukkaita ja kirkonmiehiä.

Nautimme ihan OK-lounaan maalaisravintolassa matkalla San Sebastianiin. Meille jäi nyt hyvää aikaa tutustua tähän viehättävään kaupunkiin meren rannalla. Kaupunki on äänestetty maailman kauneimmaksi kaupungiksi neljästi. Monet meistä nousivat funicularilla Monte Igueldon kukkulan huipulle ja kävelivät sen jälkeen rantaa pitkin tapaksille vanhaan kaupunkiin.  Olutfestivaalit olivat saaneet ihmiset liikkeelle suurin joukoin. Tähän kaupunkiin pitää palata.

Matkamme 7. päivä vietettiin Bilbaossa. Aloitimme kiertoajelulla läheisille kukkuloille saaden yhdellä silmäyksellä käsityksen koko laajasta alueesta. Bilbaota on uusittu ripeässä tahdissa. Likaisesta tehdaskaupungista ollaan tekemässä vehreätä, modernia kaupunkia. Guggenheimin museon saaminen Bilbaoon lienee ollut tämän kehityksen alkuunsaattamisen käynnistävä voima. Nyt Bilbao kasvaa innokkaasti merelle päin.

SUMMARUM

Nopeatahtinen matkamme oli monella tapaa avartava. On ihan eri asia arvioida netistä tai kartalta, minne kannattaa matkustaa kuin matkustaa reitti konkreettisesti läpi. Jouko tuntee porukkansa. Tämä kiertomatka pohjoisessa Espanjassa oli Joukon, mutta myös mukaan lähteneiden seuran jäsenien näköinen. Ihan suurenmoinen reissu! Parhaimman arvosanan se ansaitsee jo sillä perusteella, että niin monet olivat valmiit uusiin seikkailuihin Espanjassa energisen ja osaavan Joukon mukana.